 |
Porvoo-Jukola Venlat 1
| Uutiset | | | 19.4.2026 Jukola 2026 Ilmoittautumiset | | | Ilmoittautumisia Jukolan ja venlojen viesteihin kaivataan >>Lue | | | 19.4.2026 10Mila 2026 etenee | | | Vuoden 2026 10Milaan 3 joukkueen voimin >>Lue | | | 27.3.2026 Suunnistuskausi käyntiin | | | Avoin karttaharjoitus su 29.3 >>Lue |
|
|
|
Hippo-suunnistusleiri Saluksella> Kuvia leiriltä ja seuranmestaruuskilpailusta (Esa, Jussi-Petri, Antti)
> Leirin ohjelma
Hippo-suunnistuskoulun leiri-Jussi-Petri Hirvonen-
Lähtöajatus
Jo keväällä sovimme Pekan ja Antin kanssa, että leiri pidetään Salusjärvellä. Koska en juurikaan ehdi arkisin valmistelemaan Hippo-koulun harjoituksia, lupasin johtaa syysleirin. Viime vuonna vastaava leiri pidettiin Lehmonkärjessä, Asikkalassa.
Kesän ja alkusyksyn mittaan mietin useita kertoja, millainen leirin pitäisi olla, jotta se olisi nuorten mielestä kiinnostava kuten edellisvuoden leiri oli ollut. Mieltäni huojensi kuitenkin melkoisesti, kun viime vuoden ruokahuollosta vastanneet Vuokko ja Tiina lupautuivat tänäkin vuonna samaan hommaan ja lisäksi tehtävään ilmoittautui uutena Taina.
Suunnittelua ja valmistelua
Leirin lähestyessä tarkentui suunnittelukin. Tein pari versiota ohjelmista, jotka sitten lähetin arvioitaviksi Pekalle, Antille, Esalle, Mannelle, Jounille ja muutamalle muullekin. Oli hyvä, että tein niin, sillä saamani palautteen myötä sisältö alkoi muotoutua. Ryhmätyössä on voimaa. Tämä tuli todistettua tällä viimeisellä viikolla, jonka aikana olin itse työmatkalla ja muut joutuivat tekemään valmistelutyön.
Antti suunnitteli harjoituksia ja tulosti karttoja. Esa, Manne, Jorma ja Pekka keräilivät lamppuja ja heijastimia yöharjoitusta varten. Vuokko ja Tiina taisivat ostaa pari autokuormallista ruokaa, sillä leirin kokonaisvahvuudeksi oli muotoutumassa 28 nuorta ja 8–9 vanhempaa. Timo hankki täytekakun paremmalla menestyksellä kuin minä viime vuonna. Tai hankinhan minäkin kakun, mutta se jäi töihin. Pekka kantoi päävastuun tilojen ja varusteiden keräilyssä ja toimittamisessa paikalle. Olisipa jäänyt leiri aika torsoksi ilman edellämainittua talkootyötä.
Leiri alkaa, tutustumiset, Hippo-Yö
Perjantaina sitten kokoonnuttiin hieman tihkusateisessa säässä Osuuspankille osan mennessä suoraan Saluksiin. Säätiedotuksen mukaan tulisimme kastumaan päivittäin (onneksi tiedotus oli väärässä). Mutta tunnelma oli kuitenkin korkea heti Salusjärvelle saapumisen jälkeen.
Ihan ekaksi istuttiin alas ja tutustuttiin toisiimme sekä sovittiin leirin säännöt turvallisuusnäkökohtia unohtamatta. Sitten kamat vuoteille ja lenkkivaatteet päälle, alkoi ensimmäinen karttalenkki. Lenkillä joukko jaettiin kolmeen osaan, jossa Emmi veti ansiokkaasti nuorimpia niinkuin koko leirin ajan. Emmin panos ainoana naispuolisena ohjaajana oli todella tärkeä, sillä hän voitti varsinkin nuorimmat puolelleen heti alkumetreillä. Toivottavasti osallistuminen ei haitannut seuraavaa koeviikkoa.
Pekka ja allekirjoittanut lenkkeilivät isompien kanssa ja erityisesti tuli tutuksi "Pekan peukalosääntö", jossa opittiin alun kateissaolon jälkeen seuraamaan olinpaikkaa peukalolla ja kartan taittelun merkityskin tuli selväksi.
Sitten palailtiin kämpille ja alettiin valmistautua Antin valmistelemaan yöharjoitukseen. Tähän osallistuminen oli täysin vapaaehtoista. Siihen saatiin mukaan 5 isompaa tyttöä ja 4 poikaa. Nuorempien pinkaistessa saunaan ja kohti iltatoimia saivat isommat elämyksiä mukavassa maastossa suunnistamisesta. Tulipa yksi pyörähdyskin koettua.
Nukkumaan
Ilta ja rauhoittuminen... Mitähän tuosta sanoisi. Jokainen nuorten leireillä ollut osannee kuvitella, miten helppoa on hiljaisuuden aikaan saaminen nukkumakämpissä kunnes keksin. Menin ovelle ja sanoin: "Seuraava puhuja ja hihittäjä varaa itselleen etuoikeuden sunnuntain vessan pesuun". Johan tuli hiljaista ja ohjaajat pääsivät saunaan. Tai siis ne, jotka jaksoivat sillä Pekka ja Antti piirsivät seuraavan päivän harjoituksia ja minäkin valmistelin aarrekarttojen pohjia.
Valkoinen kartta ja aarteen piilotus
Lauantaiaamu valkeni viileänä, mutta sateettomana. Yöllä tosin oli satanut. Päivä aloitettiin isompien osalta aarrekartan piirtämisellä ja pienemmillä oli valkoisen kartan harjoitus. Molemmat harjoitukset askarruttivat etukäteen sen osalta, pidettäisiinkö niistä. Hyödyllisiä ne olisivat varmasti. Hommasta tuli molempien harjoitusten osalta täysosuma saadun palautteen perusteella.
Aarrekartan piirtämisessä isommat nuoret piirsivät ensin leirikeskuksen alueesta kartan ja sen jälkeen piilottivat valitsemaansa paikkaan lakua ja merkkasivat aarteen karttaan. Sitten karttoja vaihdettiin ristiin ja etsittiin aarteet. Nuoremmat opettelivat suunnassakulkua valkoisella kartalla ja onnistuivat hienosti. Isotkin lähtivät valkoisen kartan harjoitukseen "henkseleitä paukutellen", mutta nöyryys iski aika pian ja piti palata takaisin lähtöön ottamaan suunta uudelleen huolellisesti.
Tuli ja leimaus
Aamupäivän lopuksi tiedotettiin lähistön asukkaille ja hirviporukoille, että leirillä ollaan. Alkoi nimittäin leimausviesti, jota herra Tuominenkin (Pekan tuntema sisäpiirijuttu, kysykää häneltä) joutui edellisenä vuonna kuulemaan. Ääntä lähtee, kun neljä tasavahvaa joukkuetta kisailee. Ja sitten maittavalle makaronilaatikolle.
Kirkontornit ja liikennevalot
Iltapäivä aloitettiin sillä, että nuoremmat käväisivät etsimässä isompien aarrekätköt. Joskohan sinne olisi jäänyt jotain. Ja olihan siellä. Suut mustana lakusta päästiin valmistautumaan seuraavaan harjoitteeseen.
Samaan aikaan Esa piti isommille ansiokkaan oppitunnin suunnistuksesta. Tutuiksi tulivat kirkontornit, liikennevalot ja erityisesti se, mihin suunnistajan kannattaa kiinnittää huomiota lukiessaan karttaa. Jos joku vertaa ohjelmaa ja tätä tekstiä, huomaa helposti että säädimme ohjelmaa tarpeen mukaan.
Viesti ja vapaa-aika
Sitten oli taas aika saattaa hirviä vähän kauemmas alueesta ja harjoitella suunnistusviestiä. Jokaiselle oli tasonsa mukaisia ratoja paitsi että rastireittiläisille ei ollut siimaa. Hienosti meni ja tilanteet vaihtelivat. Ääni ei vaihdellut, se oli kova.
Vuorossa olisi ollut välipala ja leirikisailu. Junnut kysyivät, voisiko vähän levätä ja skipata leirikisan, koska on kisailtu niin paljon. Ohjaajakokous totesi varsin pian, että annetaan välipalan jälkeen vapaa-aikaa, jotta lepo olisi mahdollista. Siitä paikasta alkoi rosvo ja poliisi-leikki, futisturnaus osan kieppuessa kiipeilytelineessä. Niin, levätä voi monella tavalla.
Kartanvalmistusta
Päivällisen jälkeen tehtiin tahallaan pedagoginen moka. Syöneet ja koko päivän ulkoilleet lapset istutettiin oppitunnille. Ensin Jorma piti mielenkiintoisen demon kartan piirtämisestä OCAD:lla. Pohjana käytettiin Susanna A:n ansiokasta aarrekarttaa. Meistä aikuisistakin kartankäyttäjistä yli 90 prosenttia taisi nähdä kartanpiirtoa ensimmäistä kertaa livenä. Tätä ohjelmaa ei oltu suunniteltu, mutta kun Jorma sattui sopivasti kohdalle, niin pitihän joustoon olla mahdollisuus. Kiitokset Jormalle.
Tietoa huipulta
Maailmanmestari Mika kertoi seuraavaksi urheilijan valmistautumisesta kilpailuihin niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikajänteellä. Tuon tehtyään hän kertoi ruokavaliosta ja puuron erinomaisuudesta. Kuinka ollakaan, kun ensimmäisenä aamuna oli heitetty useita litroja syömätöntä puuroa pois, toisena aamuna lähes kaikki söivät sitä ja kattila tyhjeni.
Lopuksi jaettiin nimmareita ja huhu kertoo, että joku keittiöstäkin taisi kipaista hakemassa omansa. Sillä on melkoinen merkitys, kuka nuorille puhuu. Maailmanmestaria kuunnellaan aivan erityisesti. Kiitos Mikalle, että annoit jälleen aikaasi nuorisotyöhön.
Hipot piiloon
Illalla oltiin taskulamppupiilosta siimarilla rajatulla alueella. Upeita maastoutumisia nähtiin osan ohjaajistakin ollessa näyttämässä esimerkkiä. Sauna ja makkaranpaisto kuuluivat ohjelmaan ennen nukkumaan menoa. Yleensä toisena iltana nukkumaanmeno onnistuu helpommin, niin nytkin.
Johan puuro kelpasi
Sunnuntaiaamu oli ihan odotusten kaltainen. Veikkaa lukuunottamatta muut nuoret olisivat vedelleet hirsiä varmaan kymmeneen. Puolen yhdeksän maissa heidät kuitennii heräteltiin ja kutsuttiin tyhjentämään se puurokattila, josta jo aiemmin kerroin.
Kertasin vielä suunnanoton kompassia käyttäen ja kyselin kertauksena Mikan ja Esan oppeja edelliseltä päivältä ennen seuranmestaruuskilpailua. Nyt tuli nähtyä, että mainitusta pedagogisesta virheestä huolimatta opit oli kuunneltu erinomaisesti ja ne muistettiin.
Mestaruuskisailut
Lähes kaikki kisailivat seuranmestaruuksista. Koska tavoite on kuitenkin kannustaa liikuntaharrastukseen ilman kilpailupakkoa, osa valitsi ohjatun kierron kenenkäs muun kuin Emmin kanssa.
Taaskaan kenellekään ei vedetty siimaa, vaan Elisa ja Veikkakin pienimpinä selvittivät polkuradan tyylillä. Varmistajina metsässä olivat kuitenkin Esa, Timo ja Juha. He saivat tyytyä tarkkailuun todeten samalla, että kesän aikana on opittu asioita.
Lopputoimet
Saunomisen jälkeen piti siivota ja pakata ennenkuin päästiin leirin päätöskahveille ja –mehulle. Nopeimmat taisivat ehtiä hakemaan kuusi kertaa täytekakkua ennenkuin se loppui.
Kiitokset
Niin se sitten päättyi. Oli erityisen hienoa saada toimia sellaisten ohjaajien ja ruokapalveluhenkilökunnan kanssa kuin Pekka, Antti, Emmi, Esa, Juha, Timo, Vuokko, Taina ja Tiina. Suurkiitokset kaikille.
Kiitokset jälleen leirin tukemisesta Maatila-Liha Meronen Oy:lle sekä Orimattilan Osuuspankille. Tukenne nuorisotyölle on erittäin tärkeää ja tervetullutta. Kiitokset myös kaikille niille, jotka edesauttoivat leirin toteuttamista, vaikkeivät tällä kertaa ehtineetkään ohjaamaan.
Vaikka tämä nyt menee kiittelyksi, niin menköön. Jatkan samalla linjalla. Olen huomannut tässä seurassa pari vahvuuden ja yhteishengen osoitusta. Ensimmäinen ja tärkein niistä on se, että te kaikki aktiivikilpailijat olette suhtautuneet näihin nuoriimme esikuvallisesti ja ystävällisesti eri kilpailuissa, iltarasteilla ja tapahtumissa. Se, että te olette osoittaneet mielenkiintoa nuorten suorituksia kohtaan ja olette keskustelleet heidän kanssaan ystävällisesti on varmasti jättänyt muistijälkiä pikku pääkoppiin ja teihin katsotaan ylöspäin.
Toista asiaa en ollut havainnut ennenkuin todella kokenut suunnistajatuttavani eräästä naapuriseurasta sanoi Iitti-suunnistuksessa huomanneensa kuinka Rastivarsat pystyttää aina seurateltan tapahtumissa kelistä riippumatta. Hän piti sitä lipunnäyttönä ja kokoavana tekijänä kaikkien kokoontuessa yhteen. Varmasti totta. Sen seurateltan logon voisi varmaan kuitenkin jo uusia.
Tästä eteenpäin
Lopuksi nuorille. Erityiskiitos teille kaikkien ohjaajien puolesta. Olitte tosi reiluja ja reippaita. Olette varmasti jokainen oppinut paljon tämän kesän aikana.
Muistakaa liikkua talven aikana monipuolisesti niinkuin Mika sanoi. Tarjollahan on muun muassa nuorten oma jumppavuoro Tönnön koululla maanantaisin klo 16.30–18.00. Isompien kannattaa mennä mukaan juoksulenkille seuran varttuneemman väen kanssa. Tavoitteena on jokaisella olla ensi vuonna parempi kuin tänä vuonna ja Nuorten Jukolaan saada ainakin kaksi joukkuetta.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille.
J-P
Salusjärven leiri 2006!-Siiri Lepola-
No leirihän oli ihan kiva. Mutta palautteestahan sen huomasi että vapaa aikaa olisi kiva jos olisi ollut enemmänkin. Harjoitukset olivat hyviä, jotkut vähän vaikeampia ja jotkut helpompia. Mikan ja Esan selostuksista oli huomattavasti apua suunnistuksessa. Kuten hahmottaa oleellinen kartalla ja valmistua kilpailuun. Yösuunnistus oli kiva . Ja ruoka oli hyvää. Nukkumaankin oli kiva mennä. Taskulamppu piilo oli kivaa ja leiri viestitkin olivat kivat. Seuran mestaruus kisat olivat leirin koho kohta. Ensi vuonna olisi kivaa vähän pidempi leiri jossa olisi enemmän vapaa aikaa…Mutta leiri oli kiva!!!!
T:Siiri
1.10.2006 Uutisarkisto
|
|
|
