 |
Toiminnallinen treeni 12/23
| Uutiset | | | 19.4.2026 Jukola 2026 Ilmoittautumiset | | | Ilmoittautumisia Jukolan ja venlojen viesteihin kaivataan >>Lue | | | 19.4.2026 10Mila 2026 etenee | | | Vuoden 2026 10Milaan 3 joukkueen voimin >>Lue | | | 27.3.2026 Suunnistuskausi käyntiin | | | Avoin karttaharjoitus su 29.3 >>Lue |
|
|
|
Marko Laaksonen Ruotsin ampumahiihtonaisten päävalmentajaksi 
Haastattelussa on Rastivarsojakin Jukolassa ja 10milassa aktiivisesti edustanut hollolalaislähtöinen Marko Laaksonen, joka on vastikään valittu Ruotsin ampumahiihtonaisten päävalmentajaksi.
Olet pitkän linjan ampumahiihtäjä mutta myös suunnistus on tunnetusti mukana lajivalikoimassasi. Kerro hieman taustastasi?
Ampumahiihto on siis ollut varsinaisena lajinani aina 26-vuotiaaksi saakka. Itse asiasiassa varmaankin kaikkien RaValaisten tuntema Tervalan Mika toimi valmentajanani suurimman osan tuosta ajasta. Kun ampumahiihtoura alkoi hiipua, niin jotenkin sitä luonnostaan siirtyi enemmän ja enemmän suunnistuksen pariin, suunnistusta kun olen harrastanut jo varsin nuoresta lähtien. Taisi juuri Mika ja Hämäläisen Markku houkutella RaVaan…
Oman ampumahiihtouran jälkeen toimin sekä B-maajoukkueen (2000-2001) että A-maajoukkueen (2002-2005) valmentajana Suomen ampumahiihtoliitossa. Jyväskylän yliopistossa tuli opiskeltua liikuntatieteiden maisteriksi (2001) ja tein tämän jälkeen Turun yliopistossa jatko-opintoja lääketieteellisessä tiedekunnassa ja väittelin keväällä 2005. Sen jälkeen ajauduin monen mutkan kautta tänne Ruotsiin ja Östersundiin, jossa olen siis toiminut Mid Sweden Universityssä yliopiston lehtorina ja tutkijana viimeiset kuusi vuotta. Täällä järjestetään muuten vuosittain melkoisen hieno tunturisuunnistustapahtuma… :)
Uusi työ on valmentajalle haastava mutta varmasti myös sitä mitä valmentamista ammatikseen tekevä juuri haluaa. Millainen on Ruotsin ampumahiihdon tilanne erityisesti naisten puolella ja millaisin tavoittein lähdet tähän tehtävään?
Ruotsin naisten maajoukkue on ollut varsin vahva viimeiset vuodet Helena Ekholmin ja Anna-Carin Olofsson-Zidekin johdolla. Valitettavasti Anna-Carin lopetti hienon uransa viime kauteen ja näin ollen joukkue on nuorentunut melkoisesti. Saman kansainvälisen tason säilyttäminen tulevalla kaudella on siis jonkin varren haastavampaa. Helenan takana on kuitenkin joukko lupaavia urheilijoita, joten uskon että tuleviin Olympialaisiin 2014 saadaan kasaan viestijoukkue, jonka realistinen tavoite on mitali.
Mitkä ovat mielestäsi huippuampumahiihtäjän tärkeimmät ominaisuudet ja löydätkö niistä yhtäläisyyksiä suunnistuksen kanssa?
Kun puhutaan kestävyyslajeista, kuten ampumahiihto ja suunnistus, niin luonnollisesti vahva fyysinen kunto on perusedellytys menestymiselle. Molemmissa lajeissa kovaan fyysiseen kuormitukseen yhdistyy kuitenkin toinen täysin erilainen suoritus (ammunta tai suunnistus), joka vaatii keskittymistä sekä korkeaa teknistä osaamista ja jopa hienomotoriikkaa esim. ammunnan aikana. Niin suunnistus kuin ammuntakin pitäisi pystyä viemään siis automaatiotasolle saakka. Kaiken lisäksi pitäisi pystyä vielä sulkemaan kaikki suoritusta häiritsevät tekijät itse suorituksen ulkopuolelle. Näin ollen hyvällä ampumahiihtäjällä ja suunnistajalla on periaatteessa varsin yhtäläiset ”lajivaatimukset” = kova fysiikka ja pääkoppa kunnossa.
Kun olet suunnistanut RaVa:ssa useita vuosia niin mitkä muistot ovat jääneet päällimmäiseksi mieleen?
Erityisesti mielessä on se hieno seurafiilis! Jossain välissä käväisin pari vuotta MS Parmassa, mutta kovasti veti fiilikset takaisin RaVa:n riveihin. Mieleen on jäänyt myös joku 10-mila kymmenisen vuotta sitten – taisin olla lyhyen putkiosuuden 9. Huvittavaa sinänsä, en muista itse siitä juoksusta oikeastaan juuri mitään :)
Millaisia ohjeita antaisit nuorille, jotka haluavat tähdätä huipputuloksiin kestävyyslajeissa, joissa myös taitotekijät ovat keskeisessä asemassa (kuten nyt vaikka suunnistus tai ampumahiihto:)?
Hyvin harvat urheilijat pärjäävät kestävyyslajeissa kansainvälisellä tasolla parikymppisenä. Toisaalta monessa kestävyyslajissa ollaan vielä maailmanhuipulla reilusti yli kolmekymppisenä. Toisin sanoen, tie maailman huipulle saattaa olla hyvinkin pitkä. Harjoittelua pitää siis tehdä pitkäjänteisesti ja realistisin tavoittein. Itse suosin varsin tavanomaista linjaa, jossa harjoittelu aina melkein parikymppiseksi saakka on varsin monipuolista painottaen tekniikka- ja taitoharjoittelua sekä motorisia ominaisuuksia. Toisin sanoen eri ominaisuuksien herkkyyskausia ei nuorten kohdalla missään tapauksessa saa unohtaa, koska näitä ominaisuuksia on yksinkertaisesti paljon vaikeampi oppia vanhempana. Luonnollisesti fyysinen harjoittelu ei saa liian kevyttä, mutta sitä on tehtävä nousujohteisesti.
Kiitokset haastattelusta Marko ja onnea uuteen työhön!
Markon nimitys on noteerattu laajasti myös uutisissa:
Mid Sweden University
Sport P4 Jämtland
SvD Sport
Eurosport
zsport.se
-Esa
22.8.2011 Uutisarkisto
|
|
|
